Blogi: Tekoälyn paradoksi ja tietotyön inhimillinen murros – Näin STAIR-menetelmä kääntää teknologian todelliseksi tueksi

Elämme keskellä historiallista teknologiamurrosta, jossa tekoälyn lupaukset ja arjen todellisuus ovat ajautuneet hämmentävään ristiriitaan.

Microsoftin laajojen raporttien mukaan valtaosa työntekijöistä kokee tekoälyn säästävän aikaa, mutta kolikon kääntöpuoli on karu: Upwork Research Instituten tutkimuksessa 77 % tekoälyä käyttävistä työntekijöistä kertoi työkuormansa kasvaneen ja tuottavuuden jopa heikentyneen tekoälytyökalujen käyttöönoton seurauksena. Tätä ilmiötä kutsutaan tekoälyn paradoksiksi. 

Ongelman ydin ei ole teknologiassa itsessään, vaan siinä, miten me sen kohtaamme. Tekoälyä ei tule tarkastella pelkkänä ohjelmistopäivityksenä, vaan syvänä sosiaalisena ja organisatorisena muutoksena, joka muovaa uusiksi ammatillista identiteettiämme ja työnkulkuja. Ratkaisuksi tähän jännitteeseen on kehitetty STAIR-menetelmä (Sociotechnical AI Reflection), joka palauttaa ihmisen ja merkityksellisyyden takaisin keskiöön.

Mikä on STAIR? Sosiotekninen tasapaino tietotyössä

STAIR on Kööpenhaminen IT-yliopiston tutkijoiden kehittämä menetelmä, joka nojaa vahvasti sosiotekniseen näkökulmaan. Se tarkoittaa, ettei teknologiaa (algoritmit, data) ja sosiaalista järjestelmää (ihmiset, osaaminen, arvot) voi erottaa toisistaan. Jos kehitämme vain teknistä tehokkuutta huomioimatta ihmistä, järjestelmä alkaa ontua.

Menetelmän ytimessä on neljä akselia, joiden välillä tiimin on löydettävä tasapaino:

• Inhimilliset tavoitteet vs. taloudelliset tavoitteet
• Nykyiset työnkulut vs. tekoälyn mahdollisuudet

Tämä lähestymistapa jatkaa kunnianhimoista pohjoismaista osallistuvan suunnittelun (Participatory Design) perinnettä. Sen juuret ulottuvat 1970-luvun työelämän demokratisointiin tähtääviin hankkeisiin, mutta yksi tunnetuimmista esimerkeistä on 1980-luvulla toteutettu UTOPIA-projekti.

Siinä pohjoismaiset tutkijat ja ammattiliitot pohtivat, miten tietokoneet muuttavat graafista työtä. Silloinkaan tavoitteena ei ollut korvata ihmistä, vaan kehittää työkaluja, jotka vahvistavat ammattitaitoa ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia. Samaa filosofiaa sovelletaan STAIR-prosessin kolmessa vaiheessa: käyttötapauksen tunnistamisessa, yhteisessä reflektiossa ja käytäntöjen juurruttamisessa.

Kahdeksan periaatetta kestävään tekoälytyöhön

STAIR-menetelmän perusta on kahdeksan periaatetta, jotka auttavat tiimejä navigoimaan muutoksessa. Nämä eivät ole ylhäältä annettuja sääntöjä, vaan keskustelun työkaluja, joita tulee tarkastella kolmella tasolla: yksilön, ryhmän ja koko organisaation näkökulmasta:

1. Arvontuotto: Tekoälyn on tuotettava todellista arvoa, ei vain automatisointia automaation vuoksi. Kysykää itseltänne: Onko olemassa riski, että arvoa myös katoaa jossain kohdassa?
2. Toimintaraamit ja ohjeistus: Selkeät säännöt luovat turvallisuutta. Onko tilanteita, joissa emme ikinä halua käyttää tekoälyä?
3. Kokeilu ja oppiminen: Tarvitaan jatkuvaa testaamista ja turvallista tilaa epäonnistua.
4. Osaamisen kehittäminen: Työntekijöillä on oltava resurssit ja taidot haastaa tekoälyn tuotokset kriittisesti.
5. Sosiaaliset suhteet: Tekoäly ei saa eristää meitä tai heikentää työyhteisön tukea.
6. Vastuu ja autonomia: Ihminen on aina lopullinen päättäjä. Tämä on kriittistä, sillä tekoäly voi hallusinoida tai sisältää vinoumia.
7. Ammatillisuus ja luovuus: Teknologian tulee vahvistaa asiantuntijan identiteettiä.  Mitä sellaista vastuuta ette missään nimessä halua antaa tekoälylle?
8. Eettiset vaikutukset: Huomioidaan läpinäkyvyys ja vaikutukset sidosryhmiin.

Kööpenhaminan opit: Ihmisen ja tekoälyn yhteistyötä rakentamassa 

Käytännön kokemukset Kööpenhaminan kaupungin teknisen ja ympäristötoimialan sekä viestintäosaston piloteista (2023–2024) osoittivat, että suurin este tekoälyn hyödyntämiselle ei usein ole tekninen vaan inhimillinen. Vaikka generatiiviset tekoälytyökalut olivat saatavilla, niiden käyttö herätti monissa asiantuntijoissa epävarmuutta.

Tekoälyä käytettiin työtehtävissä, mutta siitä ei aina puhuttu avoimesti kollegoiden kanssa. Erityisen vahvasti esiin nousi niin kutsuttu piilokäyttö (shadow AI): monet kokivat epävarmuutta ja jopa syyllisyyttä siitä, missä määrin tekoälyä oli hyväksyttävää käyttää ja miten sen käytöstä tulisi kertoa muille. Koska yhteisiä pelisääntöjä ei vielä ollut muodostunut, kokemukset jäivät helposti yksittäisten työntekijöiden varaan.

Tämä osoittautui merkittäväksi haasteeksi. Kun tekoälyn käyttö tapahtui näkymättömissä, myös kokemusten jakaminen, yhteinen oppiminen ja kriittinen keskustelu jäivät vähäisiksi. Pilottien perusteella tekoälyn käyttöönoton keskeinen kysymys ei ollut teknologian hallinta vaan yhteisen ymmärryksen rakentaminen siitä, miten tekoälyä halutaan käyttää osana asiantuntijatyötä.

STAIR-menetelmän avulla näitä jännitteitä pystyttiin purkamaan. Keskeiseksi ratkaisuksi nousi STAIR Master -rooli. Ketterästä ohjelmistokehityksestä tutun Scrum Masterin tavoin STAIR Master toimii neutraalina fasilitaattorina, jonka tehtävänä ei ole olla tekoälyasiantuntija vaan varmistaa, että tiimi pysähtyy säännöllisesti yhdessä arvioimaan kokemuksiaan. Keskeinen kysymys kuuluu: palveleeko tämä työkalu edelleen tavoitteitamme, arvojamme ja ammattietiikkaamme?

Pilottien yksi tärkeimmistä havainnoista oli, että pelkkä kokeilu ei riitä. Monissa organisaatioissa työntekijöitä kannustetaan testaamaan uusia tekoälytyökaluja, mutta ilman yhteistä reflektiota yksittäisistä kokeiluista ei synny yhteistä oppimista. STAIR-prosessissa huomio siirtyy teknologiasta ihmisten kokemuksiin, työn käytäntöihin ja niihin arvoihin, joita organisaatio haluaa vaalia myös teknologisen muutoksen keskellä.

Samalla pilotit osoittivat, että tekoäly ei ole käyttäjille vain uusi työkalu. Ihmiset rakentavat vähitellen erilaisia suhteita tekoälyyn. Toisille siitä tulee luova sparrauskumppani, toisille tehokas avustaja tai ideointikumppani. Nämä suhteet eivät kuitenkaan ole pysyviä, vaan muuttuvat kokemusten karttuessa. Tekoälyn käyttöönotossa ei siksi ole kyse vain uuden teknologian omaksumisesta, vaan uudenlaisten ihmisen ja tekoälyn välisten yhteistyösuhteiden rakentamisesta.

Ehkä yllättävin havainto liittyi asiantuntijuuteen. Tekoäly ei vähentänyt työntekijöiden vastuuta työn lopputuloksesta, vaan pikemminkin korosti sitä. Mitä enemmän tekoäly osallistui tekstien, ideoiden tai analyysien tuottamiseen, sitä tärkeämmäksi nousi ihmisen kyky arvioida, tulkita ja ottaa vastuu lopputuloksesta. Tekoälyn aikakaudella ammatillinen harkinta ei siis menetä merkitystään vaan päinvastoin, siitä tulee entistä arvokkaampaa.

Tässä mielessä STAIR jatkaa pohjoismaisen osallistuvan suunnittelun perinnettä. Sen sijaan että tekoälyn käyttötavat määriteltäisiin ylhäältä käsin tai jätettäisiin yksittäisten työntekijöiden ratkaistaviksi, niitä kehitetään yhdessä niiden ihmisten kanssa, joiden työhön teknologia vaikuttaa. Tekoälyn käyttöönotto ei ole kertaluonteinen projekti vaan jatkuva oppimisprosessi, jossa sekä teknologia että sen käyttöä ohjaavat käytännöt, normit ja odotukset kehittyvät ajan myötä.

Lue lisää: Tracing human-AI relations: a participatory approach to GenAI integration in creative public service work

Miten aloittaa STAIR-matka omassa tiimissäsi?

Tekoälyn käyttöönotto on jatkuva matka, ei kertaluontoinen projekti. Pääsette alkuun STAIR Step 1 -oppaan viiden ydinkysymyksen avulla, jotka muodostavat oman sosioteknisen kompassinne:

1. Mikä on todellinen lisäarvo? (Mitä saavutamme ja mistä ehkä luovumme?)
2. Mikä on tekoälyn rooli? (Onko se apulainen, kumppani vai päätöksentekijä?)
3. Mitä muutoksia näemme? (Miten roolit ja päivittäiset rutiinit muuttuvat?)
4. Miten varmistamme hyvinvoinnin ja tehokkuuden? (Voimmeko seistä tekoälyn avustaman työn laadun takana?)
5. Mitkä ovat ne ydinarvot, joita emme kompromissaa?  (Tämä on mallin sydän).

Toimintaohje tiimillesi:

• Kokoa tiimi: Ota mukaan ne, jotka työtä käytännössä tekevät.
• Nimeä STAIR Master: Valitkaa fasilitoija, joka varmistaa avoimen keskustelun ilmapiirin.
• Luo omat periaatteet: Käyttäkää pohjana kahdeksaa perusperiaatetta, mutta muokatkaa niistä juuri teidän työhönne sopivat.

Yhteenveto: Ihminen on tekoälyn tärkein osa

Tekoäly on parhaimmillaan silloin, kun se automatisoi rutiinit ja antaa tilaa asiantuntijan luovuudelle, intuitiolle ja eettiselle harkinnalle. STAIR-menetelmä varmistaa, ettei teknologia vyöry ihmisyyden yli, vaan vahvistaa sitä. 

Ennen kuin teet seuraavan promtin tai hankit uuden lisenssin, pysähdy ja pohdi: Mikä on se yksi ammatillinen arvo tai taito, josta ette halua luopua tekoälyn aikakaudella?

Lue lisää ja lataa maksuttomat oppaat käyttöösi osoitteessa: www.STAIRmethod.org

Blogiteksti: Sanna Marttila, apulaisprofessori IT University, Copenhagen. Marttila piti keynote-puheen AIRA-hankkeen työpajassa Helsingissä 9.6.2026.